Valtuustokollega Ville Kaunisto kirjoitti perhevapaauudistuksesta (KS 10.1.), ja aihe on herättänyt keskustelua perhepolitiikasta ja tasa-arvoisesta työelämästä.

Perhevapaamallimme on auttamatta vanhentunut. Vertailussa muihin Pohjoismaihin olemme jäljessä niin työllisyysasteen, vanhempainvapaiden korvaustason, varhaiskasvatukseen osallistumisen kuin perhevapaiden tasa-arvoisen jakautumisen osalta. Jos edellä mainittujen asioiden lisäksi työelämän tasa-arvoa halutaan parantaa, on tulevan perhevapaauudistuksen oltava kunnianhimoinen.

Vanhemmuuden kustannukset tulee siirtää työnantajien kontolta Kelalle

Merkittävin perhevapaiden jakautumista edistävä tekijä on isille korvamerkittyjen vapaiden lisääminen. Ruotsissa vanhempainvapaa on jo 1970-luvulta asti ollut sukupuolineutraali, mutta isien käyttämät vanhempainvapaat alkoivat lisääntyä vasta, kun isille osoitettiin enemmän kiintiöityjä vapaita.

Usein raha ratkaisee perheissä sen, kumpi vanhemmista jää lapsen kanssa kotiin. Oletetaan, että enemmän tienaavan ei kannata jäädä vanhempainvapaalle puhtaasti taloudellisista syistä ja monesti isät ansaitsevat äitejä paremmin.

Väestöliiton tutkimus osoitti, että taloudellisesti kannattavinta on jakaa vapaat vanhempien kesken. Verotus tasaa perheen nettotuloja riippumatta siitä, kuinka suuri osa perheen tuloista tulee palkkatuloista ja kuinka paljon vanhempainrahasta. Parempituloinen saa myös korkeampaa vanhempainrahaa. Taloudellisesti huonoin vaihtoehto on se, että isä ei käytä perhevapaita lainkaan.

Myös perhevapaiden korvaustasoa tulee tarkistaa. Suomessa korvataan vain noin 70 prosenttia ansiotuloista, kun vastaava summa on Ruotsissa 80 prosenttia ja Norjassa 100 prosenttia tiettyyn tulorajaan asti. Parempi korvaustasokin kannustaisi isiä käyttämään osansa perhevapaista.

Lisäksi vanhemmuuden kustannukset tulee siirtää työnantajien kontolta Kelalle. Nykyään Kela korvaa palkasta työnantajalle kaksi kolmasosaa. Kolmannes jää silti työnantajan maksettavaksi. Tämä ylläpitää naisia syrjiviä asenteita ja nuoret naiset nähdään helposti rekrytointiriskinä.

Perhevapaauudistuksen yhteydessä puhutaan liikaa kotihoidontuesta, kun painopiste pitäisi olla paremmissa ja joustavammissa ansiosidonnaisissa vanhempainvapaissa. Joustavuus mahdollistaa sen, että perheet voivat halutessaan pidentää vanhempainvapaata jakamalla korvauksia pidemmälle aikavälille, tai jaksottaa vanhempainvapaat heille sopivalla tavalla.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, on mainittava lapsen näkökulma. Meidän on taattava se, että varhaiskasvatus on laadukasta, henkilökunta koulutettua ja työn vaativuuden mukaan palkattua. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja ei saa kasvattaa ja subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava. Jos lapsen näkökulmasta tarpeet eivät toteudu, ei voida olettaa vanhempien olevan työmarkkinoiden käytössä.

Jenni Aikio, kaupunginvaltuutettu (vihr.), Kouvola

Kirjoitus julkaistiin Kouvolan Sanomissa 17.1.2019.